RHODOCOCCUS EQUI -BAKTEERI

Rhodococcus equi -bakteerin aiheuttamat sairaudet tulivat minulle täytenä yllätyksenä ja siksi kirjoitankin tämän jutun, ettei kenellekään tapahtuisi samoin. Rhodococcus equi -bakteeri iskee vain 1-6 kk vanhoihin varsoihin, taudin itämisaika on 4-5 viikkoa ja ensimmäiset oireet ovat lieviä ja vaikeasti havaittavia. Oireiden vähyyden vuoksi tauti pääseekin usein etenemään niin pitkälle, ettei varsan hoitaminen enää kannata.

ENSIOIREET

Taudin ensimmäisiä oireita ovat silloin tällöin esiintyvät, satunnaiset yskähdykset, usein ne ovat kuivia köhähtelyjä, mutta yskä voi olla myös limaista jonkin toisen bakteerin ansiosta. Yskän seurauksena tulee vinkuva hengitys. Varsan yleiskunto on pirteä, se leikkii ja syö normaalisti. Kuumetta ei juurikaan esiinny alkuvaiheessa tai se on hyvin lievää. Myöhemmässä vaiheessa kuume nousee korkeaksi. Tauti on kuuluisa siitä, että kuumeisetkin varsat ovat usein reippaita. Taudin aiheuttajabakteerit voivat lisääntyä jossakin paikassa useita vuosia ja puhjeta sitten voimakkaana sairastuvuutena.

TARTUNTALÄHDE

Rhodococcus equi -bakteeri elää lannan sekaisessa maaperässä. Sen aktivoitumiseen tarvitaan korkea, noin 30 asteen lämpötila ja kuivuus. Bakteeri leviää varsojen keuhkoihin, kun varsat hengittävät bakteerin saastuttamaa, pölyistä maata. Taudin ehkäisyssä on tärkeää poistaa saastunut maa-aines kokonaan, maan kääntäminen ei auta. Tauti ei tartu varsasta varsaan, mutta samassa paikassa olleet varsat altistuvat samoille olosuhteille ja usein siittolan kaikki varsat sairastuvat.

TAUDINKULKU JA -HOITO

Mitä pikemmin tauti havaitaan sitä parempi on hoitoennuste. Ensisijaisesti vaarassa ovat vastutuskyvyltään heikot ja elinvoimaltaan vähäiset varsat, mutta siihen voi sairastua hyvinkin vahvat ja hyväkuntoiset varsat, kuten sain huomata. Rhodococcus equi -bakteerit kulkeutuvat pölyn mukana varsan vatsaan ja suolistoon sekä muodostavat paiseita keuhkokudokseen aiheuttaen keuhkokuumeen. Keuhkokuumetta voidaan hoitaa pitkällä antibioottikuurilla ja sairastettu tauti ei myöhemmin haittaa mitenkään varsan mahdollista kilpailu-uraa. Rhodococcus equi -bakteeri voi myös aiheuttaa niveltulehduksia. Niveltulehdusta voidaan hoitaa huuhtelemalla nivel useammankin kerran ja jolleivat huuhtelut tehoa, niin nivel on puhdistettava tähystysleikkauksessa. Nivelhuuhtelut ovat aika kalliita, eikä rajuun niveltulehdukseen sairastuneesta varsasta tule koskaan kaikenlaista käyttöä kestävää suoritushevosta. Tulehdus voi myös levitä toisiin niveliin hoidosta huolimatta.

TAUDIN EHKÄISY

Rhodococcus equi -bakteeri ei ole ollut kovin yleinen Suomessa, sillä ilmasto-olosuhteet eivät ole useinkaan sille suosiolliset. Tänä kesänä 2006 tartuntoja onkin ollut poikkeuksellisen paljon, juuri kuuman ja kuivan kesän ansiosta. Koska bakteeri leviää pölyävän maan ja lannan seoksessa, on tärkeää pitää varsojen oleskelupaikat mahdollisimman pölyttöminä ja puhtaina lannasta. Isot tamma- ja varsalaumat myös kuluttavat laidunta, varsinkin suosituimmista oleskelupaikoista, jolloin kasvillisuus tallaantuu ja paljas maa pääsee pölyämään. Laumojen koko olisi pidettävä tilaan nähden sopivana ja laitumia olisi syytä kierrättää maan kulumisen estämiseksi. Varsan yskähtelyihin kannattaa reagoida nopeasti, jos on pienikin syy epäillä Rhodococcus equi -tartuntaa.

MANDELLO

Minun Mandello varsani syntyi keskellä päivää laitumelle. Se oli pystyssä jo alle puolen tunnin ikäisenä ja laukkasi emänsä mukana pitkin laidunta. Ternimaitoa se imi alle kolmen tunnin ikäisenä ja minä olin hyvin tyytyväinen reippaaseen varsaani. Mandello oli ensimmäisen viikkonsa yöt emänsä kanssa karsinassa ja päivät kahden muun hevosen kanssa laitumella. Koska oli niin lämmintä niin laitoin tamman ja varsan viikon jälkeen kokonaan laitumelle. Mandello kasvoi ja kehittyi hienosti, se oli koko ajan pyöreä ja erittäin elinvoimainen varsa. Luonteeltaan se oli hyvin arka ja varautunut, mutta osasin odottaa sitä, sillä isäoriinsa, Classic Shadwanin varsat, ovat hyvin usein pikkuvarsoina sellaisia.

Syyskuussa otin hevoset sisään yöksi, sillä laitumella oli aika vähän syötävää kuivuuden vuoksi ja pystyin syöttämään imettävää tammaa yksilöllisemmin karsinassa. Lauman kaksi muuta jäsentä eivät lisäruokaa kaivanneet, pikemminkin päinvastoin. Mandello osoitti itsenäisen luonteensa jo hyvin nuorena ja sen osuttaminen laitumen portista emän vieressä kulkien oli mahdotonta. Siispä aloin taluttaa sen aamuisin portille. Aran varsan talutus ei ole niitä yksinkertaisempia hommia, mutta onneksi kokemus oli opettanut minua ja tiesin kuinka toimia. Riimun pujottaminen päähän oli aluksi tosi vaikeaa, mutta toistoilla homma opittiin.

Syyskuun loppupuolella Mandello alkoi osoittaa rauhoittumisen merkkejä ja luulin sen tottuneen käsittelyyn, vaikka sairastuminenkin saattoi olla rauhoittumisen syy. Mandello kuitenkin leikki, aiempaan tapaansa, rakkaan hoitosetänsä Simon kanssa ja olikin hassua seurata pikkuisen varsan ja ison, liki 160 cm:n korkean ruunan touhuja. Useimmiten leikin kulku oli se, että Mandello hyppi Simon edessä pystyyn ja Simo torjui "iskut" heilauttamalla päätään. Mandello sai purra Simoa kaulasta, ihan ruvelle asti, riepottaa hännästä ja riekkua riiviönä miten halusi. Simo ei koskaan tehnyt mitään, mikä olisi vahingoittanut varsaa, eikä Mandellossa ollut naarmuakaan. Varsan emä, Mareekah oli tästä kaikesta erittäin tyytyväinen, sillä sille riitti, että se imetti varsansa ja varsa oli lauman turvassa. Mareekah on hyvä äiti ja oikea kanaemo kaksi ensimmäistä kuukautta, mutta sen jälkeen muut saavat vahtia varsan Mareekahin puolesta. Onhan Mareekah niitä jo 17 kappaletta maailmaan saattanut.

Olin pannut merkille varsan köhähdykset, mutten ollut niistä huolissani, sillä useinhan varsoilla on vaarattomia pikkuyskiä. Suurin osa tallin hevosista oli tarkoitus rokottaa syys- lokakuun vaihteessa ja ajattelin, että tutkitutan varsan samalla. Lauantaina 30.9. laitoin hevoset laitumelle tavalliseen tapaan. Mandello oli ollut jo edellisenä päivänä hieman aiempaa vaisumpi, mutta ajattelin, että sillä on vain kasvupyrähdyksen aiheuttamaa väsymystä, kun sillä ei ollut kuumetta ja se söi normaalisti. Päivä oli aika sateinen, joten laitoin varsalle myös ensimmäistä kertaa loimen, olihan se vähän yskinytkin. Varsa käveli rauhallisesti talutuksessa loimitettuna, mutta kun laskin sen irti ja se totuttuun tapaansa lähti laukkaamaan, loimi aiheutti sille paniikin läpsyessään selässä. Mandello yritti päästä loimesta eroon juoksemalla, mutta ei onnistunut. Aikansa riehuttuaan varsa rauhoittui, mutta kyllä aamupäivä oli hieman levotonta juoksua loimen takia.

Menin illalla hakemaan hevosiani sisälle hieman etuajassa sateen vuoksi. Kävelin laitumelle ja näin heti, ettei kaikki ollut kunnossa. Lauma odotteli ryhmänä perässään könkkäävää varsaa, joka ei oikeastaan tallannut oikealle takajalalleen ollenkaan. Olin varma, että nyt on jalasta jotain hajonnut, kun kinnernivelkin oli kuin pallo! Turvotusta ei aamulla ollut, tai jos oli, niin se oli sen verran lievää, etten ollut huomannut sitä. Jälkiviisaana olen miettinyt, että loimen takia tapahtunut runsas juokseminen sai tulehtuneen nivelen turpoamaan niin runsaasti päivän aikana. Oli lauantai-ilta joten mietin, mitä olisi viisainta tehdä? Pienen neuvonpidon jälkeen, sekä lasten- ja hevostenhoidon järjestyttyä, päätimme mieheni kanssa, että viemme varsan ja tamman Hyvinkään hevossairaalaan. Ennen lähtöpäätöstä kävimme vielä yhdessä katsomassa varsaa ja se ei ollut päästä makuulta ylös, kun toinen takajalka ei pitänyt yhtään.

Hyvinkäällä meidät vastaanotti 3 eläinlääkäriä, valmiina tekemään kaikkensa varsan hoitamiseksi. Hyvin pian diagnoosiksi varmistui rhodococcus equi -bakteerin aiheuttama niveltulehdus ja keuhkot täynnä paiseita. Varsan hoitaminen olisi maksanut vähimmilläänkin useita tuhansia euroja ja pahan niveltulehduksen vuoksi käyttöennuste oli, ettei varsasta koskaan tulisi suoritushevosta. Lisäksi oli koko ajan vaarana, että niveltulehdus leviää toisiin niveliin. Realistinen minäni teki järkevän ratkaisun ja pyysi varsalle eutanasian.

Tuija Sipilä